EU:n turva­paikka­säädökset

Seuraavassa esitetään oleellisimmat turvapaikanhakijan asemaan ja turvapaikkamenettelyyn vaikuttavat EU:n asetukset ja direktiivit. Asetukset ovat suoraan sovellettavaa oikeutta EU:n jäsenvaltioissa. Direktiivit pannaan kansallisesti toimeen eli ne sisällytetään kansalliseen lainsäädäntöön.

EU:n turvapaikkadirektiivit ja asetukset:

1. Dublin III –vastuunmäärittämisasetus

Vastuunmäärittämisasetus määrittelee, mikä jäsenvaltio on vastuussa turvapaikkahakemuksen tutkinnasta. Tähän vaikuttaa muun muassa se, missä maassa hakijalta on otettu sormenjäljet tai mikä maa on myöntänyt viisumin saapua Schengen-alueelle.

Jäsenvaltio voi käsitellä hakemuksen, vaikka se ei ole siitä asetuksen mukaisesti vastuussa. Suomi on käyttänyt tätä mahdollisuutta vain erittäin poikkeuksellisista syistä.

Uudistettu Dublin-asetus on annettu 26.6.2013 ja sitä on sovellettu vuoden 2014 alusta.

2. Eurodac-asetus

Vuoden 2003 alusta alkaen on jokaiselta yli 14-vuotiaalta turvapaikanhakijalta otettu sormenjäljet hänen hakiessaan turvapaikkaa EU:ssa. Sormenjälkiä vertailemalla voidaan välittömästi määrittää, mikä maa on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä.

Uudistettu Eurodac-asetus on annettu 26.6.2013 ja sitä on sovellettu kesästä 2015.

3. Turvapaikkamenettelydirektiivi

Turvapaikkamenettelydirektiivi säätelee muiden muassa turvapaikkapuhuttelujen tekemistä, turvapaikanhakijan oikeusapua ja valitusoikeutta. Direktiivi määrittelee myös nopeutetut menettelyt ja rajamenettelyt.

Uudelleenlaadittu turvapaikkamenettelydirektiivi on annettu 26.6.2013 ja suurin osa sen säännöksistä saatettiin kansallisesti voimaan kesällä 2015.

4. Määritelmädirektiivi

Määritelmädirektiivi määrittelee, kuka on pakolainen, mitä on täydentävä suojelu ja mitä oikeuksia pakolaisilla tai suojelun tarpeessa olevilla on.

Uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi on annettu 13.12.2011 ja se on saatettu kansallisesti voimaan keväällä 2014.

5. Vastaanottodirektiivi

Vastaanottodirektiivi määrittelee turvapaikanhakijoiden vastaanoton vähimmäisvaatimukset, kuten majoituksen, terveydenhuollon, taloudellisen tuen tai näiden epäämisen. Direktiivi määrittelee lisäksi liikkumisen vapauden, oikeuden työntekoon ja erityisryhmien kohtelun (naiset, lapset, kidutetut, traumatisoituneet).

Uudelleenlaadittu vastaanottodirektiivi on annettu 26.6.2013 ja se on saatettu kansallisesti voimaan.

6. Perheenyhdistämisdirektiivi

Perheenyhdistämisdirektiivi määrittelee, keillä perheenjäsenillä on oikeus muuttaa EU:n alueelle. Se sisältää muun muassa ikärajoja. Pakolaisen statuksen saaneille direktiivi sisältää omat artiklat.

7. Tilapäinen suojelu

Tilapäisen suojelun direktiivi määrittelee, mitä on tilapäinen suojelu, keitä se koskee ja kuinka kauan se voi kestää. Direktiivi määrittelee myös tilapäistä suojelua nauttivien oikeudet (mm. työnteko).

8. Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asema

Pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asema myönnetään viimeistään viiden vuoden laillisen ja yhtäjaksoisen oleskelun jälkeen. Sitä koskeva direktiivi sisältää myös säädökset toisessa jäsenmaassa oleskelusta, perheenjäsenten asemasta sekä tasavertaisesta kohtelusta.

9. Palautusdirektiivi

Palautusdirektiivi koskee jäsenvaltioissa sovellettavia yhteisiä vaatimuksia palautettaessa laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia. Direktiiviin sisältyy muun muassa säilöönoton enimmäispituus sekä EU:n laajuinen maahantulokielto ja oikeudelliset takeet.