Hassan Blasim: Kävellen Bagdadista Helsinkiin menee neljä vuotta

Palkittu kirjailija ja elokuvantekijä Hassan Blasim päätyi Suomeen sattumalta 12 vuotta sitten. Nyt hän puhuu pakolaisten oikeuksien puolesta, jotta kenenkään ei tarvitsisi tehdä samaa matkaa.

Hassan Blasim on tottunut kertaamaan haastatteluissa omaa matkaansa pakolaisena Bagdadista Helsinkiin. Hän ei kuitenkaan usko, että pelkästään pakolaisten tarinoilla saadaan aikaan muutosta.

“Kyllä suomalaiset tietävät pakolaisten kärsimyksestä. Sitä näkee jokaisessa uutislähetyksessä. Olisi tärkeää, että tarinoista siirryttäisiin isompaan kuvaan”, Blasim kommentoi.

Hänen mukaansa pakolaisuus on lopulta filosofinen, ei poliittinen, kysymys. Palataan tähän vielä lopuksi. Sitä ennen kerrotaan tarina pakomatkasta jälleen kerran.

Elokuvantekijä hallinnon silmätikkuna

Blasim oli vasta 12-vuotias kun hän jo luki, mitä käsiinsä sai. Teini-ikäisenä hän tavoitteli määrätietoisesti kirjailijan uraa. Lukion jälkeen seuraava askel ei kuitenkaan ollut itsestään selvä, sillä Bagdadin yliopistossa ei voinut opiskella kirjoittamista. Kielten tai kirjallisuuden opiskeleminen ei tuntunut omalta. Blasim kääntyi runoilijaystävänsä puoleen.

”Hän kehotti minua menemään elokuvakouluun. Elämäni paras neuvo”, Blasim toteaa.

Tällä hetkellä elokuvat ovat ennemmin harrastus, ja Blasim keskittyy kirjoittamiseen. Elokuvilla on kuitenkin tärkeä rooli siinä, miksi hän on nyt Suomessa.

Opiskelijatöinä tehdyt yhteiskunnalliset lyhytelokuvat eivät nimittäin tehneet vaikutusta pelkästään opettajiin – ne myös kiinnittivät yliopiston salaisen poliisin huomion. Opettajat ja ystävät huolestuivat hänen turvallisuutensa puolesta, sillä elokuvat haastoivat Saddam Husseinin hallinnon virallisen totuuden elämän auvoisuudesta Irakissa.

“Jouduin pakenemaan Pohjois-Irakiin kurdialueille ja vaihdoin nimeni suojellakseni itseäni ja perhettäni”, Blasim muistelee.

Elokuvan tekemisestä hän ei luopunut: tällä kertaa Blasim valitsi aiheekseen Saddamin hyökkäykset kurdeja vastaan. Samaan aikaan salainen poliisi kuitenkin tiukensi otettaan myös kurdialueista ja yleinen turvallisuustilanne heikkeni, kun Kurdistanin kaksi suurinta puoluetta ajautuivat keskenään konfliktiin.

“Minulta usein kysytään, miten Bagdadista päätyy Helsinkiin. Vastaan aina ’kävellen siihen menee neljä vuotta’.”

Ilman passia Blasimilla ei ollut vaihtoehtoa. Jos mieli turvaan, oli raja Iraniin ylitettävä jalkaisin. Sieltä matka vei Turkkiin ja sitä kautta kohti Eurooppaa. Aina välillä täytyi pysähtyä tekemään töitä, jotta pystyi maksamaan salakuljettajalle seuraavasta matkaosuudesta. Pelko oli alituisesti läsnä. Loppu saattaisi tulla niin salakuljettajien tai rajavartioiden käsissä kuin villieläinten kynsissä.
Matka saa monen mielen murtumaan. Unkariin päästyään Blasim tunsi itsensä uupuneeksi.

”Taiteilijana minulla oli romanttinen käsitys Ranskasta ja pyrin alun perin sinne. Minulla oli kuitenkin tuttu Suomessa, joka kehotti tulemaan tänne lepäämään kolmeksi kuukaudeksi ennen kuin jatkan matkaani.”

Kolme kuukautta venyi lopulta 12 vuodeksi. Siinä ajassa myös Irak on muuttunut – ei kuitenkaan parempaan.

“Irakissa joka kerta kotoa töihin lähtiessään vanhempi hyvästelee perheensä viimeisen kerran. Koskaan ei tiedä, milloin autopommi osuu omalle kohdalle.”

Taide on tie ymmärrykseen

Suomessa Hassan Blasim on ohjannut joitain lyhytelokuvia Yleisradiolle. Enimmäkseen hän keskittyy kirjoittamiseen. Hänen novellikokoelmansa Irakin purkkajeesus voitti The Independentin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014.

Kotoutuminen ei ole yksisuuntainen prosessi, tai “kieltenopiskelua ja työtä”, kuten Blasim asian ilmaisee. Kotouttaminen tarkoittaa sitä, että myös paikallisten on oltava valmiita tutustumaan. Hän sanoo leikkisästi suomalaisten olevan kulttuurishokin kourissa aina kun näkevät hänen juovan alkoholia.

Leikinlaskua sävyttää kuitenkin aito huoli kehityksestä, jossa ei nähdä enää ihmisiä, vaan kokonaisia ihmisryhmiä kuvataan vain “muslimeina” tai “pakolaisina”.

“Jos henkilö nähdään pelkästään uskontonsa kautta, emme ymmärrä toisiamme. Jos tutustumme toistemme taiteeseen, on selvää, että olemme samaa lihaa ja verta. Runo kuusta on samanlainen kirjoitettuna Saharassa tai Suomessa.”

Pelosta ratkaisuihin

On täysin sattumaa, mihin maahan sattuu syntymään. Eurooppalainen passi antaa enemmän vaihtoehtoja kuin esimerkiksi sambialainen passi.

Pelko on vaarallista, sillä se saa luopumaan mielikuvituksesta ja ratkaisujen etsimisestä, Blasim muistuttaa. Kun pelko ottaa vallan, voi vaihtoehtojen edessä helposti päätyä kääntymään myös sisäänpäin.

“Ei ole kauaa siitä, kun Berliinin muurin murtumista juhlittiin, mutta nyt eurooppalaiset rakentavat kiireen vilkkaa uusia muureja. Tiedämme historiasta paljon, mutta emme toimi tämän tiedon perusteella.”

Blasimin mukaan on tärkeää, että lapset oppivat jo koulussa, miten kaikki on yhteydessä kaikkeen. Eurooppalaisten ei pidä tuntea syyllisyyttä vaan vastuuta.

”Miten kaupasta ostettu tuote näkyy sen tekijöiden elämässä toisella puolella maailmaa? Jos emme katso pidemmälle, tämä muuttoliike on vasta alkusoittoa sille, mikä alkaa, kun ilmastonmuutos tekee isosta osasta alueita viljelykelvottomia.”

Tästä päästäänkin takaisin filosofiaan.

”Kyse on siitä, mitä eurooppalaiset arvot ovat? Mistä todella olemme ylpeitä?”

Niitä asioita kannattaa vaalia.

“Kun hyväksymme ihmisoikeudet lähtökohdaksi, löydämme myös mielikuvituksen uusiin ratkaisuihin ihmisten auttamiseksi.”

Teksti: Sanni Myllyaho.
Kirjoittaja työskentelee Amnestyn Suomen osastossa viestinnän suunnittelijana.

Kuva: Katja Bohm.

FacebookTwitter

Pakolais­neuvonnan selvitys: Hakijat eivät saa riittävästi tietoa turva­paikka­menettelystä

Pakolaisneuvonnan tuoreen selvityksen mukaan turvapaikanhakijat eri puolilla Suomea eivät saa yhdenvertaisesti tietoa siitä, miten turvapaikkamenettely etenee ja mitkä hakijan oikeudet ja velvollisuudet siinä ovat. Vastaanottokeskuksissa järjestetään neuvontaa vaihtelevasti ja erilaisin sisällöin. Vastaanottokeskuksissa tarvitaan myös selkeämpiä ohjeita siihen, miten hakijoiden joukosta tunnistetaan erityisen haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt ja vastataan heidän tarpeisiinsa.

Pakolaisneuvonnan Yleisen oikeudellisen neuvonnan tila ja kehittämistarpeet -hanke on tehnyt selvityksen siitä, miten turvapaikanhakijat eri vastaanottokeskuksissa saavat tietoa Suomen turvapaikkamenettelystä ja miten haavoittuvimmassa asemassa olevat turvapaikanhakijat huomioidaan. Vuoden 2016 keväästä alkaen haastateltiin noin 40 vastaanottokeskusten työntekijää sekä 50 turvapaikanhakijaa.

Haastatelluista hakijoista puolet kertoi, ettei ollut saanut yleistä neuvontaa menettelyn vaiheista. Noin kolmasosa haastatelluista ei tuntenut edes perusasioita, kuten Suomen turvapaikkamenettelystä vastaavia viranomaisia tai tiennyt oikeudestaan valittaa kielteisestä päätöksestä. Ulkomaalaisoikeudelliset asiat ovat vaikeita kaikille, puhumattakaan vieraassa ympäristössä olevasta turvapaikanhakijasta. Lait ja käytännöt ovat myös muuttuneet viime vuosina tiuhaan tahtiin.

”Erityisen haavoittuvassa asemassa olevan turvapaikanhakijan tunnistaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa edistää sitä, että jo ensimmäisessä käsittelyssä hänen turvapaikka-asiansa saadaan selvitettyä ja päätös tehdään oikeilla perusteilla. Tällöin yhteiskunnalle kalliiksi tulevaa ja inhimillisesti raskasta valituskierrosta ei tarvita. Vastaanottokeskusten työntekijät tarvitsevat selkeät toimintatavat siihen, miten näiden turvapaikanhakijoiden erityistarpeet menettelyssä turvataan”, sanoo hankkeessa toimiva Pakolaisneuvonnan lakimies Liisa Välimäki.

Hakijoiden on tärkeää tavata terveydenhoitaja ja sosiaalityöntekijä henkilökohtaisesti ennen turvapaikkapuhuttelua. Kun hakijan tilanne on selvitetty tapaamisessa ammattilaisen kanssa, haavoittuvassa asemassa olevat saavat tukea vastaanottopalveluissa ja voivat paremmin edesauttaa omien turvapaikkaperusteidensa selvittämistä. Ammattilaisten tapaamisissa pitäisi selvittää onko hakijalla menettelyssä erityistarpeita ja varmistaa, että näillä henkilöillä on lakimies avustajana. Tällä hetkellä tämä ei useinkaan toteudu.

Selvitys on luettavissa täällä: http://www.pakolaisneuvonta.fi/files/AMIF_Selvitys_Final_verkkoversio_130217.pdf

FacebookTwitter