Allekirjoita vetoomus

Avasimme tämän vetoomuksen, sillä Suomessa kyseenalaistetaan nyt ennennäkemättömällä tavalla sitä, onko sotaa ja vainoa pakenevilla ihmisillä oikeus hakea täältä turvapaikkaa. On kyse ehdottomasta palautuskiellosta, josta ei voi poiketa missään tilanteessa.

Räikein esimerkki tästä on kesällä 2024 säädetty poikkeuslaki, joka sallisi käyttöön otettuna Suomen viranomaisille pushback-toiminnan ns. välineellistetyn maahantulon tilanteissa. Lain voimassaoloa on nyt esitetty jatkettavaksi vuoden 2026 loppuun asti. Jos laki otettaisiin käyttöön, sallisi se käytännössä Suomen viranomaisten tekemät pushbackit eli sen, että ihmisiä ei lähtökohtaisesti edes päästettäisi Suomen puolelle rajaa hakemaan turvapaikkaa koko itärajalla. Lain nojalla rajaviranomainen voisi siis työntää kansainvälistä suojelua hakevat suoraan takaisin Venäjälle ilman minkäänlaista turvapaikkamenettelyä ja ilman tehokkaita oikeussuojakeinoja. Turvapaikkahakemuksia voitaisiin ottaa vastaan tietyissä poikkeustapauksissa. On kuitenkin selvää, että rajaviranomaisen on mahdotonta lyhyessä kohtaamisessa rajalla arvioida ihmisen suojelun tarvetta ja mahdollista haavoittuvaa asemaa, kun tässä ei usein onnistuta edes tavanomaisessa turvapaikkamenettelyssä.

Kyse ei kuitenkaan ole vain yksittäisestä laista, vaan laajemmasta huolestuttavasta kehityksestä. Suomi tekee tällä hetkellä todella pakolaisvastaista politiikkaa ja pyrkii rajoittamaan oikeutta turvapaikan hakemiseen. EU-tasolla Suomi edistää turvapaikanhakuoikeuden rajaamista ja esimerkiksi turvapaikkahakemusten käsittelyn ulkoistamista EU:n ulkopuolisiin maihin, mikä on täysin ristiriidassa vasta viime vuonna hyväksytyn Euroopan unionin uuden muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen kanssa.

Hallituksen on toimittava sen puolesta, että Suomi turvaisi jatkossakin sotaa ja vainoa pakenevien ihmisten oikeuden hakea turvapaikkaa. Kyse on siitä, että Suomen on noudatettava omaa perustuslakiaan, kansainvälisiä velvoitteitaan ja oikeusvaltioperiaatetta. Viime kädessä kyse on siitä, että ketään ei saa koskaan palauttaa kidutuksen ja vainon vaaraan eli rikkoa ehdotonta palautuskieltoa. Suomen on vaadittava samaa myös muilta EU-mailta. Poikkeuslain kohdalla Suomi kuitenkin näyttää muille maille täysin päinvastaista esimerkkiä. Esimerkiksi Puola, jonka raja-alueella on jo kuollut kymmeniä ihmisiä, on katsonut, että Suomi näyttää poikkeuslailla mallia siitä, miten pushbackit voidaan ”laillistaa”.

Jokaisella on oikeus hakea kansainvälistä suojelua oman valtionsa ulkopuolella, mikäli hän on vakavien oikeudenloukkausten tai vainon vaarassa kotimaassaan tai pysyvässä asuinmaassaan. Oikeus turvapaikkaan on perus- ja ihmisoikeus, joka on kirjattu muun muassa YK:n ihmisoikeusjulistukseen ja Geneven pakolaissopimukseen sekä Suomen perustuslakiin ja EU:n perusoikeuskirjaan.

Turvapaikka perustuu YK:n vuoden 1951 pakolaissopimuksen pakolaisen määritelmään, joka laadittiin toisen maailmansodan jälkeen. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR laatii säännöllisesti ohjeita siitä, kuinka sopimusta tulee tulkita. Suomi on sitoutunut pakolaissopimuksen täysimääräiseen soveltamiseen.

Pakolaisaseman eli turvapaikan saaminen edellyttää, että turvapaikanhakijalla on perusteltu syy pelätä joutuvansa vainon eli perustavanlaatuisten ihmisoikeusloukkausten kohteeksi. Vainon syynä tulee olla hakijan alkuperä, uskonto, kansallisuus, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuuluminen tai poliittinen mielipide.

Pakolaissopimuksen rinnalle on myöhemmin laadittu muita kansainvälistä suojelua koskevia säännöksiä. Euroopan unionin jäsenvaltioissa sovelletaan EU:n turvapaikkasäädöksiä (direktiivit ja asetukset). Jos turvapaikan saamisen yksilölliset edellytykset eivät täyty, mutta hakija on vaarassa joutua oikeudenloukkausten kohteeksi ja on siksi kansainvälisen suojelun tarpeessa, hän voi saada EU:n direktiiviin perustuvaa toissijaista suojelua.

Suomessa turvapaikkamenettelyä ja suojelun myöntämistä koskevat säädökset sisältyvät ulkomaalaislakiin ja EU:n lainsäädäntöön. Turvapaikkamenettelyn tulee perustua hakemuksen yksilölliselle käsittelylle.

Turvapaikkamenettelyssä on aina otettava huomioon ehdoton palautuskielto (non-refoulement). Se sitoo kaikkia viranomaisia eli päätöksentekijää Maahanmuuttovirastossa ja hallinto-oikeuksissa sekä myös päätöstä täytäntöönpanevaa poliisia. Ehdoton palautuskielto on kirjattu muun muassa ulkomaalaislakiin, perustuslakiin, Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja EU:n perusoikeuskirjaan.

Suomen ulkomaalaislaissa on kaksi suojeluperusteista oleskelulupaa: turvapaikka (ulkomaalaislaki 87 §) ja oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella (ulkomaalaislaki 88 §).

EU-oikeus, mukaan lukien EU:n perusoikeuskirja ja juuri uudistettu EU:n turvapaikkalainsäädäntö edellyttävät, että jokaisella suojelua hakevalla on oltava tosiasiallinen pääsy turvapaikkamenettelyyn.

Uuden muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen eli ns. EU-paktin muodostavat säädökset tulivat voimaan 11.6.2024. Siitä alkoi kahden vuoden täytäntöönpanoaika eli Suomen ja muiden jäsenvaltioiden on oltava valmiita soveltamaan uudistettua lainsäädäntöä kesäkuussa 2026. Sen enempää voimassaoleva lainsäädäntö kuin juuri voimaan tullut ja täytäntöönpantavana oleva sopimus eivät mahdollista turvapaikanhaun estämistä ja pushbackeja.

Yksi osa paktista on EU:n kriisiasetus (EU 2024/1359). Vastauksena vuoden 2021 Valko-Venäjän ja EU:n rajan tilanteeseen siihen sisällytettiin välineellistetyn maahantulon hallintaa koskevia säännöksiä. Asetus ei kuitenkaan missään kohdin mahdollista turvapaikkamenettelyn estämistä tai palautuskiellon loukkaamista, mikä osoittaa selkeästi, että nämä toimenpiteet eivät ole hyväksyttäviä missään tilanteessa.

Myös komissio on loppuvuodesta 2024 antamassaan välineellistämistä koskevassa tiedonannossa painottanut, että jäsenvaltioiden on EU:n ulkorajoja valvoessaan kunnioitettava perusoikeuksia ja palautuskiellon periaatetta, joka on suoraan turvattu EU:n primäärioikeuteen kuuluvassa EU:n perusoikeuskirjan 4 artiklassa.

Pushbackeilla tarkoitetaan sitä, että rajan yli pyrkiviä turvapaikanhakijoita joko estetään saapumasta maahan tai heidät työnnetään takaisin rajan toiselle puolelle ilman, että heille annetaan tosiasiallista mahdollisuutta hakea turvapaikkaa.

Kansainvälinen tai EU-oikeus ei mahdollista turvapaikkahakemusten ennaltaehkäisevää torjumista rajalla. Järjestelmä ei tunnista tällaista käytäntöä hyväksyttävänä vaihtoehtona, vaan pitää kiinni siitä, että jokaisella suojelua hakevalla on oltava aito ja tehokas pääsy turvapaikkamenettelyyn, jossa hänen suojelun tarpeensa arvioidaan yksilöllisesti.

Pushbackit ovat siis laittomia ja sekä Euroopan unionin lainsäädännön, Suomen perustuslain, Euroopan ihmisoikeussopimuksen että Geneven pakolaissopimuksen vastaisia. Oikeus hakea turvapaikkaa on ihmisoikeus, jota tulee kunnioittaa kaikissa tilanteissa.