Viranomaiset eivät puuttuneet selviin virheisiin, vaan tapaus, joka muistutti komitean aiemmin antamaa ratkaisua, jouduttiin viemään komiteaan käännytyksen pysäyttämiseksi. Käytännössä vastuu palautuskiellon loukkausriskin tunnistamisesta sysättiin jälleen avustajan ja komitean harteille.
Yhdistyneiden kansakuntien kidutuksen vastainen komitea (CAT) antoi eilen ratkaisun, jossa se vahvisti, että Suomessa lainvoimaisen kielteisen päätöksen ja käännyttämispäätöksen saanut turvapaikanhakija olisi todellisessa vaarassa joutua kidutetuksi, jos hänet käännytettäisiin kotimaahansa.
Tapauksessa on kyse vakavasti traumatisoituneesta kidutuksen uhrista, nuoresta naisesta, joka saapui Kongon demokraattisesta tasavallasta Suomeen alkuvuodesta 2016, juuri kun Suomen turvapaikkamenettelyn laatu oli romahtanut muun muassa nopeutta painottavan tehostamisen vuoksi. Vääränlaisesta tehostamisesta ja oikeusturvaheikennyksistä kärsivät eniten haavoittuvimmassa asemassa olevat turvapaikanhakijat.
Ratkaisussa komitea vahvistaa sen, että Suomen viranomaiset Maahanmuuttovirastosta korkeimpaan hallinto-oikeuteen ovat epäonnistuneet hakijan erityisen haavoittuvan aseman ja tuen tarpeen tunnistamisessa ja huomioon ottamisessa turvapaikkamenettelyn aikana. Komitea uudistaa ratkaisussa jo aiemmin toistuvasti toteamansa trauman vaikutuksesta turvapaikanhakijan kykyyn kertoa kokemuksistaan, terveydentilaa koskevien lausuntojen merkityksestä ja huomioon ottamisesta perusteiden selvittämisessä sekä huolen naisiin kohdistuvien oikeudenloukkausten, myös raiskausten yleisyydestä Kongon demokraattisessa tasavallassa.
Hakija tuli Pakolaisneuvonnan asiakkaaksi vuonna 2019 vasta sen jälkeen, kun Maahanmuuttovirasto oli jättänyt ilman hakijan kuulemista hänen toisen hakemuksensa tutkimatta. Tämä siis ennen kuin uusintahakemusten tutkittavaksi ottamisen kynnystä vielä entisestään nostettiin kesäkuun alussa 2019.
Vuosien varrella Pakolaisneuvonta on joutunut viemään CAT:iin kaikkiaan 17 tapausta, jotta on saatu estettyä hakijan käännyttäminen kotimaahansa, jossa hän on todellisessa vaarassa joutua uudelleen kidutuksen ja muun epäinhimillisen kohtelun kohteeksi.
Edellinen, käännytystä Venäjälle koskenut ratkaisu Suomea vastaan annettiin toukokuussa. Nyt annettu päätös on viides komitean antama ratkaisu, jossa todetaan, että Suomen viranomaiset eli Maahanmuuttovirasto, hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus eivät ole tunnistaneet ehdottoman palautuskiellon loukkausriskiä. Muiden tapausten osalta asian käsittely komiteassa on päättynyt tai päättymässä, koska Suomen viranomaiset ovat valituksen ollessa vireillä komiteassa, myöntäneet hakijalle oleskeluluvan, yleensä turvapaikan.
Tämä uusin ratkaisu vastaa hyvin pitkälti toukokuussa 2015 Suomelle annettua langettavaa päätöstä tapauksessa E.K.W. v. Suomi.
”Viimeistään nyt Suomen viranomaisten tulee pitää huolta, että enää yhdenkään haavoittuvassa asemassa olevan hakijan kohdalla ei tehdä vastaavia virheitä. Palautuskiellon noudattaminen ei saa riippua siitä, onnistuuko hakija saamaan avustajan, joka pystyy viemään asian ylikansallisiin asti”, toteaa Pakolaisneuvonnan johtava juristi Marjaana Laine.
Tapaus on valitettavan tyypillinen esimerkki siitä, minkälaisia vaikutuksia syksyn 2015 jälkeen tapahtuneella turvapaikkamenettelyn laadun romahtamisella on ollut.
”Nykyinen hallitus suunnittelee uusia heikennyksiä turvapaikkamenettelyyn ja turvapaikanhakijoiden oikeussuojakeinoihin, vaikka edellisten lakimuutosten ja ”tehostamisen” tuhoisista vaikutuksista on rutkasti näyttöä. Esimerkiksi uusintahakemusten tutkittavaksi ottamisen kynnystä pitäisi laskea, ei entisestään korottaa. Uusintahakemus tulee turvata keinona korjata turvapaikkamenettelyssä tehdyt virheet”, vaatii toiminnanjohtaja Pia Lindfors.
Lisätietoja
Marjaana Laine, johtava juristi, puh. 045 651 2663
