Yhdenvertaisuusvaltuutetun ja Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin (HEUNI) tänään julkaistu selvitys ihmiskaupan uhrien auttamisesta ei yllättänyt ihmiskaupan uhrien kanssa työskenteleviä järjestöjä. ”Tuntematon tulevaisuus – selvitys ihmiskaupan uhrien auttamista koskevan lainsäädännön toimivuudesta” on otettava ihmiskaupan uhrien auttamistyön kehittämisen perustaksi.
Monika-Naiset liitto ry, Pakolaisneuvonta ry, Pro-tukipiste ry ja Rikosuhripäivystys tunnistavat työssään ihmiskauppaa ja muuta vakavaa hyväksikäyttöä ja ovat jo yli vuosikymmenen auttaneet näiden vakavien rikosten uhreja. Järjestöjen rooli ihmiskaupan uhrien ensivaiheen tunnistajana ja käytännön auttajana on merkittävä, mutta vain osa ammatillisessa tukityössämme tunnistetuista ihmiskaupan uhreista ohjautuu viranomaisten tietoon.
Selvitys lisää ymmärrystä syistä, joiden vuoksi kaikki kohtaamamme ihmiskaupan uhrit eivät suostu hakemaan apua ihmiskaupan uhreille tarkoitetusta auttamisjärjestelmästä, kunnista tai poliisilta. Ihmiskaupan uhrien auttamiseen liittyy selvityksen mukaan merkittävää epävarmuutta ja ennakoimattomuutta, joka kokemuksemme mukaan nostaa kynnystä avun hakemiseen ja vaikuttaa negatiivisella tavalla uhrien oikeuksien toteutumiseen Suomessa. Ihmiskaupan uhrit jäävät liian usein ilman tarvitsemaansa apua ja osa vakavan hyväksikäytön uhreista pudotetaan pois viranomaisavun piiristä esimerkiksi rikostutkinnan epäonnistumisen tai rikosnimikkeen muuttumisen seurauksena.
Selvityksen tulokset ovat tuttuja käytännön työstämme ihmiskaupan uhrien parissa sekä vaikuttamistyöstämme ihmiskaupan uhrien asemaa koskevissa työryhmissä. Järjestömme ovat olleet mukana ihmiskaupan uhrien auttamista koskevan lainsäädännön kehittämistyössä. Olemme nostaneet esiin avun hakemiseen ja uhrien tarpeisiin liittyviä tekijöitä, jotka heikentävät auttamistyön tuloksellisuutta ja vaarantavat uhrien oikeuksien toteutumisen. Julkaistu selvitys todentaa samoja ongelmia, joihin lainsäädännön kehittämistyössä ei aiemmin ole ollut poliittista tahtoa puuttua. Vaadimme, että selvitystä ja siinä esitettyjä suosituksia käytetään jatkossa ihmiskaupan uhrien aseman parantamiseksi.
Selvityksessä suositetaan, että ihmiskaupan uhrien auttamisesta säädettäisiin erillislaki. Jos erillislakia ei säädetä, tulee ihmiskaupan uhrien erityisasema kunnissa turvata säätämällä uhrien asemasta sosiaali- ja terveydenhuollon yleislaeissa. On välttämätöntä taata ihmiskaupan uhreille kunnissa uhrien tarpeiden mukaiset palvelut. On myös varmistettava mahdollisuus maksuttomiin terapiapalveluihin. Tällä hetkellä ihmiskaupan uhrien asema auttamisjärjestelmän ja kuntien asiakkaana on epäyhdenvertainen, alueelliset erot ovat isoja ja palvelujen saanti on epävarmaa. Uhrit jäävät usein liian yksin selviytymään erittäin haasteellisesta elämäntilanteesta, vaikka muodollisesti ovatkin oikeutettuja kunnan palveluihin. Kunnissa ei ole riittävästi tietoa ihmiskaupan uhrien oikeuksista ja avuntarpeista. Kuntien mahdollisuuksia auttaa ihmiskaupan uhreja vaikeuttaa myös hankala ja pitkälti tuntematon järjestelmä, jonka kautta kunnat saavat korvauksia ihmiskaupan uhreille järjestettävistä palveluista.
Ihmiskaupan uhrien auttamiseen liittyvistä ongelmista selvitys nostaa esiin ihmiskaupan uhrien heikon aseman rikosprosesseissa sekä ulkomaalaistaustaisten uhrien jopa vuosia jatkuvan epävarmuuden Suomessa oleskeluluun liittyen. Ihmiskaupan uhreille on taattava tosiasiallinen mahdollisuus luotettavaan, asiantuntevaan ja maksuttomaan oikeudelliseen neuvontaan samoin kuin oikeusapuun rikostutkintaa ja maassa oleskelua koskevissa asioissa. Rikostutkinnat ovat pitkiä ja ennakoimattomia. Ihmiskaupparikoksia tutkivat poliisit ovat jo vuosia tuoneet esiin poliisin täysin riittämättömät resurssit ja osaamisen hajanaisuuden. Samalla uhrien auttaminen on sidottu tiiviisti rikostutkinnan ja oikeuskäsittelyn etenemiseen. Vaadimme, että selvityksen suositus ihmiskaupan uhrien auttamisen irrottamisesta rikosprosessista otetaan vakavasti. Ihmiskaupan uhrien auttamisen tulee perustua uhrin tilanteen ja avuntarpeen huolelliseen kokonaisarviointiin. Ihmiskaupparikosten paljastamista ja tutkintaa poliisissa on kehitettävä esimerkiksi ihmiskauppaan erikoistuneilla tutkintayksiköillä.
Järjestömme pitävät erittäin tärkeänä ja ajankohtaisena suositusta, että kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä uhrien alkuvaiheen tunnistajana ja konkreettisena auttajana vahvistetaan korvamerkityllä valtion rahoituksella. Järjestöt tavoittavat työssään haavoittuvassa asemassa eläviä ihmisiä, kuten ihmiskaupparikosten uhreja. Järjestöjemme matalan kynnyksen ammatillisissa palveluissa ihmiset saavat luotettavaa tietoa oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan. Järjestöjen auttamistyö mahdollistaa sen, että ihmiset voivat tehdä turvallisessa ympäristössä realistiseen tietoon perustuvia päätöksiä omaa elämäänsä koskien. Järjestöjen rooli ihmiskaupan uhrien arjen tukena ja turvana on merkittävä. Yksinäisyys, eristäytyminen ja tarjolla olevien sosiaali- ja terveyspalveluiden käytön korkea kynnys voivat altistaa ihmiskaupan uhrit uudestaan hyväksikäytölle. Järjestöjen jalkautuva tukityö ja läsnäolo uhrien arjessa auttaa ihmiskaupan uhreja siinä, että heille tarjotut sosiaali- ja terveyspalvelut ovat saavutettavissa ja tukevat uhrien toipumista ja kuntoutumista hyväksikäytöstä. Samalla järjestöjen tuki ja apu estävät uudellen uhriutumista. Uudelleen uhriutumisen ehkäiseminen on välttämätöntä, jos auttamistyön on tarkoitus olla tuloksellista. Tuloksellinen ja tehokas auttaminen on mahdollista silloin, kun järjestöjen ja viranomaisten yhteistyö on saumatonta, pitkäjänteistä ja perustuu keskinäiseen luottamukseen. Järjestöjen ja viranomaisten välinen yhteistyö on vakiinnutettava ihmiskaupan uhrien auttamistyön perustaksi.
Selvityksessä esitettyjen ongelmien ja epäonnistuneiden lakimuutosten myötä järjestöjen työssä tunnistetuista ihmiskaupan uhreista yhä harvempi hakeutuu viranomaisavun piiriin. Järjestömme ovatkin käynnistäneet anonyymin tiedonkeruun siitä, millaista ihmiskauppaan viittaavaa hyväksikäyttöä kohtaamamme ihmiset kertovat kokeneensa ja miten heidän tilanteensa on edennyt. Helmikuussa 2018 alkaneen tiedonkeruun mukaan järjestöissämme on tunnistettu 12 mahdollista ihmiskaupparikoksen uhria, joista 4 on suostunut hakemaan apua viranomaisilta. Merkittäväksi syyksi siihen, ettei ihminen ole halunnut viedä asiaansa viranomaisten tietoon, on koettu esimerkiksi pelko ja epävarmuus siitä, mitä seurauksia hänelle tai hänen läheisilleen koituisi, jos hän hakisi apua viranomaisilta.
Ihmiskaupan uhrien auttamisen on jatkossa oltava aito turvallinen vaihtoehto myös heille, jotka nyt eivät uskaltaudu hakemaan apua. Suomalainen yhteiskunta ei saa jättää ihmiskaupan uhreja vaille heidän tarvitsemaansa apua. Kyse on yhteiskuntamme turvallisuudesta ja ihmisten elämästä. Tänään julkaistu selvitys tarjoaa tutkittuun tietoon perustuvan käsityksen siitä, miten ihmiskaupan uhrien asemaa voidaan parantaa.
Helsingissä 16.3.2018
Monika-Naiset liitto ry, Pakolaisneuvonta ry, Pro-tukipiste ry, Rikosuhripäivystys
Lue selvitys täältä.
Lisätietoja:
Anna Smallenburg
Vanhempi lakimies, OTM
Pakolaisneuvonta ry
p. 09 2313 9308
anna.smallenburg(at)pakolaisneuvonta.fi
