Pakolaisneuvonnan selvitys: Suomen perheenyhdistämiskäytännöt eivät takaa kansainvälistä suojelua saaneille oikeutta perhe-elämään perus- ja ihmisoikeuksien edellyttämällä tavalla

Tiedote: 26.3.2021

Suomella on velvollisuus edistää kansainvälistä suojelua saaneiden perheenyhdistämistä, mutta lainsäädäntö ja tiukka soveltamiskäytäntö eivät edistä vaan päinvastoin estävät perheenyhdistämistä.


Pakolaisneuvonnan YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n pyynnöstä laatimassa perjantaina julkaistavassa selvityksessä nousee esiin oikeudellisia, käytännöllisiä ja taloudellisia esteitä perheenyhdistämiselle. Kotimaisen ja kansainvälisen lainsäädännön ja päätöskäytännön lisäksi selvitys perustuu Pakolaisneuvonnan käytännön työhön eli avustamiseen yli 130 perhesidetoimeksiannossa vuosittain.


Perheenyhdistämistä kiristetty sekä lain että käytännön tasolla

Suomen perheenyhdistämistä koskevaan lainsäädäntöön on tehty lukuisia kiristyksiä viime vuosikymmenen ajan. Viimeisimpänä muutoksena toimeentuloedellytys ulotettiin koskemaan myös turvapaikan ja toissijaista suojelua saaneiden perheenyhdistämistä vuonna 2016. Turvapaikan saaneille jätettiin vain hyvin tiukka ja monelle täysin epärealistinen kolmen kuukauden aikaraja perheenyhdistämisen käynnistämiseksi ilman toimeentuloedellytystä.

Kansainvälistä suojelua saaneiden ja heidän perheittensä haavoittuvuutta ja vaikeita olosuhteita ei käytännössä huomioida oleskelulupaprosessin eri vaiheissa.

– ”Perus- ja ihmisoikeusmyönteisyys tuntuu valitettavasti loistavan poissaolollaan sekä lainmuutoksissa että soveltamiskäytännössä”, toteaa Pakolaisneuvonnan toiminnanjohtaja Pia Lindfors. ”Niissäkin tilanteissa, joissa laki jättäisi päätöksentekijälle harkintavaltaa, on kansainvälistä suojelua saaneiden oikeus perhe-elämään saanut väistyä muiden perusteluiden tieltä.”

Lisäksi on useita käytäntöihin liittyviä konkreettisia ja taloudellisia esteitä, kuten esimerkiksi matkustaminen Suomen edustustoon, joka voi olla monen tuhannen kilometrin päässä sekä kalliit käsittelymaksut. Näistä kärsivät eniten kaikkein heikoimmassa asemassa olevat hakijat.

Lapsen edun tulisi olla ensisijainen arviointiperuste

Raportti nostaa myös esiin lapsen edun puutteellisen arvioinnin Maahanmuuttoviraston ja tuomioistuinten päätöksissä. Oleskelulupapäätöksissä lapsen etu on usein arvioitu suppeasti, minkä seurauksena lapsen oikeudet eivät ole toteutuneet täysmääräisesti perheenyhdistämisprosessissa. Äärimmäisen tiukka päätöskäytäntö koskettaa yksin, ilman huoltajia tulleita lapsia sekä ulkomailla usein turvattomissa oloissa hakijoina olevia lapsia.

– ”Erityisesti lapsiperheiden kohdalla perheenyhdistämisen estyminen kokonaan tai eron pitkittyminen valitusprosessien vuoksi on epäinhimillistä. Lapsen ja vanhemman perhe-elämän estäminen ilman välttämätöntä syytä on vakava lapsen oikeuksien loukkaus. Edes päätöksen mahdollinen muuttuminen valitusteitse ei korjaa aiheutettua vahinkoa”, sanoo selvityksen tehnyt Pakolaisneuvonnan vastaava lakimies Hanna Laari.

Sisäministeriö arvioi perheenyhdistämistä koskevaa lainsäädäntöä hallitusohjelman mukaisesti

Sisäministeriössä on käynnissä selvityshanke liittyen perheenyhdistämisen ongelmiin ja mahdollisiin säädösmuutostarpeisiin hallitusohjelman mukaisesti.

– ”Oikeus perhe-elämään on yksi kaikkein perustavanlaatuisimpia ihmisoikeuksia. Toivomme UNHCR:ssä, että rakentava vuoropuhelu Suomen kanssa jatkuu tämän ja muiden tärkeiden aiheiden osalta”, sanoo UNHCR:n Pohjoismaiden ja Baltian alueellinen edustaja Henrik Nordentoft.

”Pakolaisille ja muille kansainvälistä suojelua saaneille on välttämätöntä saada elää yhdessä perheidensä kanssa, jotta he voivat rakentaa elämäänsä, integroitua yhteiskuntaan ja myös toimia sen hyväksi. Perheenyhdistäminen voi siten hyödyttää paitsi kyseistä perhettä myös laajemmin yhteiskuntaa.”

Tehty selvitys tukee osaltaan ministeriön hanketta. Selvityksen päätelmien pohjalta Pakolaisneuvonta esittää viisi lainsäädäntöä ja soveltamiskäytäntöä koskevaa suositusta, jotka takaisivat perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen perheenyhdistämisprosessissa kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden edellyttämällä tavalla.

Lisätietoja:
Perheenyhdistämisen käytäntöjä Suomessa – yhteenveto raportista suomeksi
Family Reunification Practices in Finland – raportti englanniksi
Hanna Laari, vastaava lakimies, Pakolaisneuvonta, p. 045 196 1082
Pia Lindfors, toiminnanjohtaja, Pakolaisneuvonta, p. 050 366 5942

Pakolaisneuvonta ry on vuonna 1988 perustettu ulkomaalais- ja pakolaisoikeuteen erikoistunut kansalaisjärjestö ja lakiasiaintoimisto, joka antaa oikeudellista neuvontaa ja oikeusapua turvapaikanhakijoille, pakolaisille ja muille ulkomaalaisille Suomessa. Lisäksi yhdistys toimii turvapaikanhakijoiden, pakolaisten ja muiden maahanmuuttajien aseman parantamiseksi Suomessa sekä seuraa Euroopan unionin turvapaikka- ja pakolaispolitiikan kehitystä. Pakolaisneuvonta on YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n yhteistyökumppani Suomessa.